VÄSYNYT JOULUAPINA

HUH.
Nyt on pukki käynyt, herkulliset banaanikakkuset popsittu. Massu pullollaan odotin pukkia joka toikin sukat ja suklaata ja kamman. Nyt voinkin sukia itseni komeaksi peilin ääressä.

Suklaa oli hyvää, erityisesti kun luin Mustanaamiota sohvan nurkassa. Sukat on lämpimät, ihan varpaat lämpenee pakkasella. Kyllä pikkuapinan kelpaa.

Kaiken tämän puuhastelun ja jännäämisen jälkeen olen vain lepäillyt, katsellut höpsöjen koirien leikkiä ja lapsia. Niitä pölähti tapaninpäivänä talo täyteen. Varsinaisia pikkuapinoita nekin. Jaksavat pomppia ja kaikkea.

Sitten olen soitellut bongoja ja laulanut joululauluja. Siinäpäs se. Kookospähkinänkuoressa.

Ai niin. Huomenna on uusivuosi.Ammutaan raketteja ja syödään nauravia nakkikääröjä ja itsetehtyä pottusalaattia. Ja pitäsi tehdä lupauksia. Lupaan olla koko vuoden tosi kiltti apina. Emo lupasi ottaa minusta nätin kuvan uutena vuotena.

Minä alan nyt lukemaan lisää Mustanaamioita ja mutustamaan Vihreitä Kuulia. Taatto leipoo kinkkupizzaa.

Heippa Kaverit!

Anselmi

MINÄ LEIVOIN!

Tehtiin emon kanssa banaani-maustekakku. Siihen tarvitaan 

150g voita

2½ dl sokeria

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

½tl neilikkaa

2 tl kanelia

1 tl muskottipähkinää

2 tl vaniliinisokeria

4 banaania

1. Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vtkaa tasaiseksi

2. sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää soseutettu banaani.

3. Nostele taikina kaakkuvuokaan. kypsennä sitä 200 asteessa 40-50 minuuttia.

 Tässä soseutan banaaneja, tai minusta hauskempi sana on litsaan banaaneja. Tarkkaa puuhaa, ei saa jäädä kökkäreitä.

 Sitten vatkataan, kun lisätään munia, pitää olla tarkkana, ettei ne juoksetu. Ja minähän vatkasin ja katsoin ettei ne munat ala juoksentelemaan minnekään. Kulhossa pysyivätten.  Sitten jauhot kun lisättiin, niin ei saanut vatkata täydellä teholla. Muuten jauhot pöllyää ympäsriinsä. Onneksi minua varoitettiin asiasta.

 Sitten kakku vuokaan ja ihan parasta on nuolla kakkutaikinakulho. HYVÄÄ..... Kuten ilmeestä näkyypi.

Tässäpä se kakku on kypsänä ja herkullisen tuoksuisena. Se säilyyy hyvin ja on kuulemma parhaimmillaan viikon kuluttua. Mutta kyllähän minä popsin tätä aattona.

Terveisin Anselmi Apinaatio

Operaatio Jäälyhty

Tehtiin jäälyhtyjä. Ensin etsitään sankot. Yleensä ne on varastossa, tai jossain piilossa. Me emon kanssa löydettiin 5 valkoista sankoa ja 2 punaista sankoa. Sitten niihin laitetaan kylmää vettä, ei täyteen vaan jätetään 10 senttiä laidasta. Muuten halkeaa sanko. Kertoi emo. 

Sankot laitetaan yöksi vaikka patiolle. Niiden pitää jäätyä. Ei  umpeen vaan silleen, että sisus jää ontoksi. En tajunnut yhtään, kun emo selitti. Mutta kuulemma näen seuraavana päivänä.  Minua jännätti niin koko homma, etten vähällä saanut unta.

Tässä tunnustelen jäätynyttä vettä. Se on kylmää. Ainiin, minulla on uusi pipo päässä. Olen kuulemma apinatonttu. Ja tosi komea.

 Ylhäällä kuvassa on Nelly-koira. Se on kova koira  pomppimaan, kuten kuvasta näkyy. Melkein voisi mennä kengurusta, jos oltaisiin Australiassa. Nellykin oli tosi innoissaan jäälyhdyistä. Tosin sitten kun se tajusi, että niita ei voi syödä, se meni kieriskelemään lumessa. Se on kyllä aika pöhkön näköistä. Ihan yhtä pöhkön näköistä on kyllä tuo pomppiminenkin.

Kun jäälyhtysanko on käännetty nurinpäin (jos se ei tipaha, niin sankon päälle voi kaataa kuuma vettä, sitten kuuluu poks, ja se jäälyhty tipahtaa pois sankosta) ja sanko nostetaan pois. Sitten siihen jäälyhtyy hakataan veitsellä reikä. Tuossa kuvassa minä nakerran reikää jääpalikkaan. Kovaa puuhaa. Tuli hiki ja tassuja paleli. Ja sitten siellä palikan sisällä on vettä, joka ei ole jäätynyt. JA kun veden kaataa pois niin se on ONTTO! Merkillistä että emo osaa tehdä näin hienoja asioita. Ja minä onnenapina kun saan olla sen kaverina.

Jouluna meillä onkin monta lyhtyä ilahduttamassa Joulupukkia ja tonttusia.

Terveisin Anselmi.

KAWABONGAAAA

Terveisiä lepolomalta.
Apinan, jopa sen ahkerimmankin, on vietettävä lepolomaa. Oma sohva on ihan paras siihen hommaan. Lämmin huopa, sipsejä ja banaanilimsaa. Ja kasa piirrettyjä. Mikäs tässä apinan ollessa?

Lepolomalla levätään. Ei tehdä mitää ylimääräistä. Lepolomaa voi viettää vaikka kaksi viikkoa taikka kaksi tuntia. Riippuu loman määrästä. Joulun alla tulee muutenkin hössötettyä, niin tänään voisi kaikki kaverit viettää lepoloman. Ainakin tunnin verran.

Miksihän telkkarista ei tule vanhoja Aku Ankkoja ja Mikki Hiirejä? Nuo lastenohjelmat on kamalan pelottavia. Niissä vaan hyökkäillään ja huudetaan. Minua ihan pelottaa. Katson mieluummin Avara Luontoa. Jääkarhut on hassuja, samoin hylkeet. Niitten kanssa olisi kiva pötkötellä rannalla.

Jatkan lepäämistä. Pitäkää kivaa siellä!

Anselmi

HELLO!

Minä täällä taas.

On ollut tosi puuhakasta, niin en ole kerennyt edes kirjoitella kuulumisia.
Kovalla pakkasella pitää lämmitellä uunia. Muuten on kylmät apinanvarpaat. Toivoinkin joulupukilta villasukkia.

Sitten kun lauhtuu, niin pitää kolata lunta. Sen olen huomannut että kun ei ole pakkasta niin tulee lunta. Yksikin lumihiutale oli minun nokan kokoinen. Mutta lumienkeleitä on hauska tehdä. Menet makaamaan puhtaaseen lumeen ja sitten heiluttelet koipia ja käsiä vimmatusti, ja kun nouset ylös, näyttää että lumessa on pötkötellyt enkeli.
Sitä en vaan tajunnut, miksi emo kielsi syömästä lunta. Kuulemma keltainen lumi on epäterveellistä?

Ja niin. Joulukoristeet etsin jo esille. Muutaman tontun aion liimata akkunoihin. Niitten takan onkin hyvä olla piilossa oikeilta tontuilta ja sitten nappasen valokuvan hiiviskelevästä tontusta. :) Ähäppäs, uskotte sitten että tonttuja on olemassa. Ja niillä on vinkkelit. Emo sanoi niin.

Mutta nyt menen syömään kaksi piparkakkusta ja juon lasin maitoa.  Ne ovat terveellisiä pienille apinoille. Ja kaikille muillekkin.

Terveisin Anselmi

Minä lämmittämässä uunia. Uuninpankolla on kiva nukkua ja lukea Aku Ankkoja.

IHANAA, TALVI TULI!

Terve kaverit. Nyt on  talvi. Ja minäpoika pääsin laskemaan vihdoin ja viimein Stigalla. Näin hurjaa mäkeä menin kuin salama. Pari kertaa tipahdin kyydistä ja pipokin meni lumeen. Ja varpaisiin lunta. Mutta ei se haitannut. Minua nauratti vaan. Emo otti kuvan kun laskin. Kiljun tuossa tosi isosti. Harmi ettette kuule. Naapurit ainakin kuuli.

Sitten minä tarkkailin lintuja. Naamioiduin pöllöpipoon, että punatulkut, ja talitintit ja se närhi ei minua huomaa tarkkailupaikalta. Saatte tekin tihrustaa ihan luupilla, että minut huomaatte tuolta naamioituneena maastoon. Emo huomasi vasta sitten, kun annoin sille äänimerkkejä. Huhuilin kuin pöllö. HUU HUUU!

                              
Tuossa alhaalla on minun toinen koirakaveri, Sen nimi on Ransu. Se tuli kysymään että mitä teen ja miksi. Sitten se ehdotti, että mennään sisälle, kun siellä on joulutorttuja ja kuumaa kaakaota. Mikäs siinä. Kyllähän ne kelpaa. Ja pyllykin alkoi olla jäässä. Pitää muistaa seuraavalla kertaa ottaa joku peffletti. Mutta no kyllä ne lumikökkäreet sulaa, kun hetken istun uuninpankolla lämmittelemässä.

No, talvi on kivaa. Ja enää muuten 22 yötä joulupukkipäivään.Tonttujen jälkiä en ole vielä nähnyt, mutta oliskohan niillä semmoiset tossut että ne tekee näkymättömiä jalkiä? 

 Emo onkin jo muutamia jouluvaloja laitellut ikkunaan ja pihaan. Ne ovat nättejä. 

Lumiterveisiä ihan kaikille
ANSELMI