Satoi vettä. Istuin Stigan päällä ja mielikuvissani laskin hurjaa kyytiä pitkin Alppien rinteitä. Viuuuh, tuossa meni vuoristopukit, viiiuh, ja tuossa alppiruusut....
Huokaus, katsoin taivaalle ja siellä roikkui tyhmiä sadepilviä.
Paistoin perunoita ja söin ne lounaaksi. Sitten istahdin akkunalaudalle. Katselin ulkona olevia pikkulintuja, jotka vimmatusti nokkivat lintulaudan ruokia. Tosi pulleita punatulkkuja oli siellä popsimassa evästä.
Iltapäivällä kävin rapsuttelemassa meidän koiria. Sitten muistin salaisen sipsikätkön. Adoptioemon salaisen kätkön kaapin ylähyllyltä. Kävin ottamassa pienen pussin valkosipulisipsejä, ja päätin leikkiä viatonta apinaa jos emo pienen varkauteni huomaa, ennenkuin käyn kaupasta tilalle uuden pussukan. Luin Harry Potteria ja napostelin sipsejä ja join banaanilimpparin jämät.
Sitten kuuntelin hetken jytää. Ja paukutin bongorumpuja. Ja katselin yläkerran akkunasta naapurin kissaa pusikossa.
Kolmen jälkeen tulikin adoptioemo kotiin ja antoi pusun. Sen jälkeen se huokaisi ja alkoi höpösille sohvalle.
Minua alkoi risomaan tosissaan kun ei ole lunta, joten tanssin villin pakkaslumisadetanssin, jotta kohtapa sitä lunta on ja minä pääsen laskemaan Stigalla mäkeä. Ja Joulupukki pääsee porolla pihaan.
Tosi tylsä päivä.
Terveisin Anselmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti