IHAN HASSUJA ASIOITA, JOITA APINA EI YMMÄRRÄ

On olemassa kummia juttuja, joita me apinat emme ymmärrä, Tässä muutama, joita kokeilimme tänään. 

Matti kukkarossa. Me ei tunneta yhtään Mattia, mutta tungimme Arhipan kukkaroon. Ainoa, joka siihen mahtui. Sanoi että ahdasta on ja voi hyppiä kyllä pussihyppelyä. Mitä sitten jos se Matti on iso? Onko tarpeeksi isoa kukkaroa Matille? Ja miksi se pitää olla kukkarossa? Pussihyppelyä varten?

Astua liian  suuriin saappaisiin. Isoimmat saappaat tässä talossa oli taatolla. Aika painavat nuo oli. En pystynyt kävelemään. Hankalaa oli. Totta tuo sanonta. Sopivan kokoiset saappaat kannattaa ostaa. Helppo kävellä.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Laitoimme Arhipan kiipeämään pihassa olevaan lehtikuuseen. Ei se tippunut kertaakaan koko kiipeämisen aikana. Ihan pötyä oli tuo sanonta. Kiivetkää vaan kuuseen. Se on hauskaa. Ja jos pelkäätte katajaa, valitkaa kuusi, jonka alla ei ole katajia.

Samalla me kuunneltiin kuusta, koska sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Ei se mitään sanonut. Humisi vaan. Tai sitten sillä ei vaan ollut meille mitään asiaa. 

Parempi tossun alla kuin taivasalla. Tossut painoi massua ja haisivat varvashielle. Ulkona lauloi linnut ja sai raikasta ilmaa. Ja raikkaan ulkoilman jälkeen kaakao ja banaanikakku maistuivat hyvälle.  Ennemmin olemme ulkona kuin tossuteltavana. Se on varma se.

Terveisin Anselmi ja pojat.

RETKEILYÄ

Me kävimme retkeilemässä Kolilla. Retkeily on sitä, että laitetaan ulkovaatteet (paitsi jos on lämmin turkki) ja saappaat. Sitten reppu on hirmuisen tärkeä, koska sinne tulee eväät. Ja vessapaperi. Evääksi voi ottaa leipää ja kahvia. Apinoilla banaani, lakupötkö ja pillimehu on hyvä eväs.

Apinat Paasikivellä,

Sitten tulee kova hiki, ennenkuin pääsee edes kotiovesta ulos ja aina unohtuu jotain. Tulitikut tai banaanit. Tai alkaa pissittää. Osmolla pääsi kyllä pieru autossa,

Apinoita Kolilaisessa koivupuussa. Arhippa kiipesi korkeimalle. Se on huippuapina.

Sitten ajellaan autolla jonkin pusikon laitaan ja lähdetään retkelle. Tosin me menimme Kolille, joka on kansallismaisema. Siellä on ollut Sibeliuksia, jotka ovat sitten säveltäneet sinfoonioita ja Järnefelttejä, jotka maalasivat käppyrämännystä taulun, Meistä siellä oli hirmuisen hiljaista. Tosi kova kolina me oltaisiin saatu kattilankansilla aikaan, mutta ne unohdettiin ottaa mukaan. ensi kerralla sitten.

Apinat kylmässä lumessa ihailemassa maisemaa.

 Sitten mentiin hankia pitkin sinne ja tänne. Me apinat laskettiin välillä pyllymäkeä ja rupateltiin parin saksalaisen turistin kanssa, Ne puhui saksaa ja me apinaa. Hyvin tultiin toimeen. Valokuvia nekin otti. Tosin ei niitten tarvinut minuuttitolalla istua hangessa.

Sama kuva sivulta, emo käski istua hetken hiljaa ja nauttia maisemista, Meillä kyllä palelsi pyllyä ja halutti pillimehua.

 Retkeilyssä on tärkeää pysähdellä usein ja ihastella lumisia puita ja huokaista kuinka ihanan hiljaista. Kohtasimme myös kaksi naista jotka ihmettelivät naavaa, että minkä eläimen karvaa se voisi olla. Yritettiin, että emo sanoisi niille että se on lumiapinan karvaa, mutta ei se sanonut. Se vaan yski. Ja sitten se nauroi tikahtuakseen. Ihan hupsuja kun eivät nyt naavaa tiedä? Jopa perusapina naavan tietää.

Banaanin ja pillimehun jälkeen maattiin hetki auringossa, Arhippa laulaa OO soole mioota täyttä kurkkua.

No, aikamme hankia hortoiltuamme tulimme takaisin autolle. Se oli siellä minne sen jätimme. Hyvä juttu. Emo tahtoo aina unohtaa minne autonsa jättää.

Nyt me tiedetään missä on Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Ne on kallioita joitten päälle kiivetään ihailemaan maisemia ja huokailemaan ja ottamaan valokuvia. Emo väitti että kallionkoloissa asuu peikkoja, jotka popsivat apinoita aamupalaksi, jos menee liian lähelle kallionreunaa. Minä luulen että se puijasi. Onko muka peikkoja olemassa?

 Kesäretkellä voi yöpyä teltassa, paistaa nuotiolla makkaraa ja laulaa nuotiolauluja. Ja teltassa nukutaan makuupussissa. Kuullostaa jännältä.  Nyt me mennään saunaan. Raitis ilma tekee terveyttä apinan kehoon.

Hyvää kevättä toivottaa retkiapinat

OPISKELIJAELÄMÄÄ

Aikuistuvan apinan elämään kuuluu opiskelut. Se tarkoittaa että luetaan pinkka kirjoja ja kirjoitetaan niistä monta sivua pohdintoja. Opettaja tarkastaa niistä pilkkuvirheet ja kehuu niitä kovasti. Pitää myös kovasti voivotella kursseja ja valittaa ettei millään ehdi minnekkään, kun pitää lukea tusinoittain kirjoja ja tehdä referaatteja niistä.

Kerran viikossa on osakunnan lauluilta. Siellä lauletaan kavereitten kanssa. Torstaisin on osakunnan tietoviisas tietokilpailu ja perjantaisin pizzat alennuksessa opiskelijoille paikallisessa pizzeriassa.

Niin ja sitten on harjoittelua. Me pojat kuulkaa ollaan hyviä siinä. Ollaan harjoiteltu pulkalla laskemista, harjoiteltu laulamista. Pikku-Arhippa on harjoitellut myös kuperkeikkoja ja voltteja. Minusta harjoittelu on mukavinta opiskelussa.

 Opiskelijan pitää syödä paljon tonnikalaa ja makaroonia. Me kyllä syödään emon tekemää ruokaa, se on paljon parempaa.

Eipä minulla tässä muuta. Menen opiskelemaan nyt Ensyklopediasta kirjaa numero 3 siinä on kaikkea mikä alkaa kirjaimilla G-J.

terveisin Anselmi ja pojat.

Me ollaan ajanhallintakurssilla, tänään opimme hallitsemaan seinäkelloja ja rannekelloja. Huomenna on vuorossa juna-aikataulujen ja bussiaikataulujen hallinta. Aikamuotoja opiskeltiin eilen. Tästä saa sitten aikanaan diplomin. Ihan kehystettynä