lauantai 28. kesäkuuta 2014

KESÄURHEILUA


Oli tosi nätti auringonpaiste ja aamubanaanin jälkeen, päätimme lähteä poikien kanssa frisbeegolffaamaan. Se on sellainen laji, jossa viskotaan lautasen näköisiä juttuja kettinkikoriin, joka kilisee kivasti. Heitot lasketaan ja sitten se joka saa vähimmillä heitoilla radan läpi, niin saa banaanilimpsaa.

Oikeita lautasia ei saa heitellä, muuten emo suuttuu. Mutta taatolla on monta kiekkoa, se antoi niitä lainaan meille. Reilu mies. Luvattiin kiillottaa kiekot siitä hyvästä. 

Ensin valitaan kiekko. Anselmi haluaa gorillakiekon. Se on paras. 

Osmo halusi sinisen kiekon, koska se on poika-apinoitten väri. 

Arhippa halusi kettukiekon, koska kettukarkit ovat makoisia.

Anselmi ei luovu gorillakiekostaan. 

Arhippa liitää kiekon päällä, koska siten ei tarvitse kävellä niin paljoa. 

Osmo puttaa. Hyvin menee koriin.  Osmo laski takavasemmalta tulleen tuulen ja lokin kiekaisun suhteessa heittokulmaan ja oikean ranteen akselin. Siten syntyy hyvä puttausheitto.

Jos on apina, niin ei haittaa vaikka kiekko lentää koivuun. 

Anselmi heittää kiekon koria kohti.

Ja holarihan se oli. (holari= hole in one= kerralla koriin)

Kun rata on kierretty, niin voi levätä. 

Tonkka. Sinne voi laitaa löytökiekot.
Anselmi heitti 9 heitolla läpi koko kentän, Osmolla meni 19 heittoa ja Arhippa unohti laskea.  

Kirkkopuiston kentällä on 9 koria.

torstai 19. kesäkuuta 2014

KESÄHOMMIA

Terve kaverit!

Se on tullut kesä ja sen mukana kesähommat. On puutarhahommia, raksa-asioita, urheilua ja sen sellaista. 

Pienessä talossa on aina puuhaa ja mitäpä pieni talo olisi ilman kasvimaata ja kukkatarhaa? Aika mälsä paikka, jossa ei ole mitään tekemistä. Ahkerat apinat pitävät puuhastelusta. 

Tässä me teemme emolle kukkatornia. 

Apinat purkissa, huumorinkukkaa siis istutellaan.

Kukat istutettu ja kasteltu. 

Nyt on torni valmis kukkineen. Hieno tuli ja emokin tykkäsi.

Arhippa kärsii kylmänkymyistä varpaissaan. Siksi se aloitti polttopuiden teon hyvissä ajoin. Vino pino hakattavana. Kyllä on kirveelle töitä.

Anselmi kuntoili kahvakuulalla niin kovasti että piti ihan huilia. Osmo sanoi että Anselmi kuorsasi, mutta Anselmilla oli vain sääski kurkussa ja kakoi sitä ulos.

Arhippa puolestaan unohti päästää kahvakuulasta irti treenatessaan etuheilautusta.

Nyt on pelakuut rivissä ja huolellisesti istuettu. Juhannuskukat ovat tärkeitä.

Osmo laittoi saunan tulille, tuohta pitää olla ja paljon. Muuten ei puut syty. 



Arhippa kantaa saunavedet. Ransu kävi juomassa toisesta sankosta vettä. 
Anselmi tarkistaa kesäkurpitsat ja härkäpavut. Hyvin kasvavat. Kohta saadaan papusoppaa! 

Nyt onkin hyvä odotella saunan lämpiämistä ja loikata ylälauteelle kylpemään. Onni on olla kesäapina puun oksalla. 

torstai 3. huhtikuuta 2014

POTRETISSA POTROTTAMISTA

TERVE KAVERIT!

Nykyaikana pitää ottaa itsestään kuvia. Niitä sanottaan selfieksi. Suomeksi se on omakuva. Jotkut seisovat peilin edessä hassusti vinossa seisten ja ja ottavat kuvan. Silloin taustalla pitää olla petaamaton sänky, lattialla likaisia sukkia ja kalsareita. 

Sitten on sellaisia omakuvia, jossa on kaverit ja kaikki vaikka näyttää kieltä. Hankalinta on, jos käy kuntosalilla, niin siellä pitää ottaa kuvia kun tekee liikkeitä, tai no sen ottaa yleensä joku kaveri, eihän se ole mikään omakuva. Se on saliposekuva.

Me lainattiin emon kameraa ja otettiin illan iloksi muutama selfie. Irvistelemään ei ruvettu, kun se ei ole kivan näköistä. Parhaat selfiet on presidenteillä, mutta ne onkin muotokuvia. Ne on muotoiltu niihin arvokkaan näköisesti. Osaatteko muuten kaikki Suomen Presidentit järjestyksessä? Me osataan. Emo opetti. Se sanoi että niitten osaaminen kuuluu yleissivistykseen. Ja me pojat halutaan olla fiksuja. Tähän loppuun saatte meidän parhaat selfiet. 


Porukkakuva. Osmo otti.

Arhipan selfie

Osmon näkemys omakuvasta

Minä  harjoittelin presidentillistä ilmettä.


torstai 20. maaliskuuta 2014

IHAN HASSUJA ASIOITA, JOITA APINA EI YMMÄRRÄ

On olemassa kummia juttuja, joita me apinat emme ymmärrä, Tässä muutama, joita kokeilimme tänään

Matti kukkarossa. Me ei tunneta yhtään Mattia, mutta tungimme Arhipan kukkaroon. Ainoa, joka siihen mahtui. Sanoi että ahdasta on ja voi hyppiä kyllä pussihyppelyä. Mitä sitten jos se Matti on iso? Onko tarpeeksi isoa kukkaroa Matille? Ja miksi se pitää olla kukkarossa? Pussihyppelyä varten?

Astua liian  suuriin saappaisiin. Isoimmat saappaat tässä talossa oli taatolla. Aika painavat nuo oli. En pystynyt kävelemään. Hankalaa oli. Totta tuo sanonta. Sopivan kokoiset saappaat kannattaa ostaa. Helppo kävellä.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Laitoimme Arhipan kiipeämään pihassa olevaan lehtikuuseen. Ei se tippunut kertaakaan koko kiipeämisen aikana. Ihan pötyä oli tuo sanonta. Kiivetkää vaan kuuseen. Se on hauskaa. Ja jos pelkäätte katajaa, valitkaa kuusi, jonka alla ei ole katajia.

Samalla me kuunneltiin kuusta, koska sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Ei se mitään sanonut. Humisi vaan. Tai sitten sillä ei vaan ollut meille mitään asiaa. 

Parempi tossun alla kuin taivasalla. Tossut painoi massua ja haisivat varvashielle. Ulkona lauloi linnut ja sai raikasta ilmaa. Ja raikkaan ulkoilman jälkeen kaakao ja banaanikakku maistuivat hyvälle.  Ennemmin olemme ulkona kuin tossuteltavana. Se on varma se.

Terveisin Anselmi ja pojat.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

RETKEILYÄ


Me kävimme retkeilemässä Kolilla. Retkeily on sitä, että laitetaan ulkovaatteet (paitsi jos on lämmin turkki) ja saappaat. Sitten reppu on hirmuisen tärkeä, koska sinne tulee eväät. Ja vessapaperi. Evääksi voi ottaa leipää ja kahvia. Apinoilla banaani, lakupötkö ja pillimehu on hyvä eväs.

Apinat Paasikivellä,
Sitten tulee kova hiki, ennenkuin pääsee edes kotiovesta ulos ja aina unohtuu jotain. Tulitikut tai banaanit. Tai alkaa pissittää. Osmolla pääsi kyllä pieru autossa,

Apinoita Kolilaisessa koivupuussa. Arhippa kiipesi korkeimalle. Se on huippuapina.

Sitten ajellaan autolla jonkin pusikon laitaan ja lähdetään retkelle. Tosin me menimme Kolille, joka on kansallismaisema. Siellä on ollut Sibeliuksia, jotka ovat sitten säveltäneet sinfoonioita ja Järnefelttejä, jotka maalasivat käppyrämännystä taulun, Meistä siellä oli hirmuisen hiljaista. Tosi kova kolina me oltaisiin saatu kattilankansilla aikaan, mutta ne unohdettiin ottaa mukaan. ensi kerralla sitten.

Apinat kylmässä lumessa ihailemassa maisemaa.
 Sitten mentiin hankia pitkin sinne ja tänne. Me apinat laskettiin välillä pyllymäkeä ja rupateltiin parin saksalaisen turistin kanssa, Ne puhui saksaa ja me apinaa. Hyvin tultiin toimeen. Valokuvia nekin otti. Tosin ei niitten tarvinut minuuttitolalla istua hangessa.

Sama kuva sivulta, emo käski istua hetken hiljaa ja nauttia maisemista, Meillä kyllä palelsi pyllyä ja halutti pillimehua.
 Retkeilyssä on tärkeää pysähdellä usein ja ihastella lumisia puita ja huokaista kuinka ihanan hiljaista. Kohtasimme myös kaksi naista jotka ihmettelivät naavaa, että minkä eläimen karvaa se voisi olla. Yritettiin, että emo sanoisi niille että se on lumiapinan karvaa, mutta ei se sanonut. Se vaan yski. Ja sitten se nauroi tikahtuakseen. Ihan hupsuja kun eivät nyt naavaa tiedä? Jopa perusapina naavan tietää.
Banaanin ja pillimehun jälkeen maattiin hetki auringossa, Arhippa laulaa OO soole mioota täyttä kurkkua.

No, aikamme hankia hortoiltuamme tulimme takaisin autolle. Se oli siellä minne sen jätimme. Hyvä juttu. Emo tahtoo aina unohtaa minne autonsa jättää.

Nyt me tiedetään missä on Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Ne on kallioita joitten päälle kiivetään ihailemaan maisemia ja huokailemaan ja ottamaan valokuvia. Emo väitti että kallionkoloissa asuu peikkoja, jotka popsivat apinoita aamupalaksi, jos menee liian lähelle kallionreunaa. Minä luulen että se puijasi. Onko muka peikkoja olemassa?

 Kesäretkellä voi yöpyä teltassa, paistaa nuotiolla makkaraa ja laulaa nuotiolauluja. Ja teltassa nukutaan makuupussissa. Kuullostaa jännältä.  Nyt me mennään saunaan. Raitis ilma tekee terveyttä apinan kehoon.

Hyvää kevättä toivottaa retkiapinat

lauantai 1. maaliskuuta 2014

OPISKELIJAELÄMÄÄ

Aikuistuvan apinan elämään kuuluu opiskelut. Se tarkoittaa että luetaan pinkka kirjoja ja kirjoitetaan niistä monta sivua pohdintoja. Opettaja tarkastaa niistä pilkkuvirheet ja kehuu niitä kovasti. Pitää myös kovasti voivotella kursseja ja valittaa ettei millään ehdi minnekkään, kun pitää lukea tusinoittain kirjoja ja tehdä referaatteja niistä.

Kerran viikossa on osakunnan lauluilta. Siellä lauletaan kavereitten kanssa. Torstaisin on osakunnan tietoviisas tietokilpailu ja perjantaisin pizzat alennuksessa opiskelijoille paikallisessa pizzeriassa.

Niin ja sitten on harjoittelua. Me pojat kuulkaa ollaan hyviä siinä. Ollaan harjoiteltu pulkalla laskemista, harjoiteltu laulamista. Pikku-Arhippa on harjoitellut myös kuperkeikkoja ja voltteja. Minusta harjoittelu on mukavinta opiskelussa.

 Opiskelijan pitää syödä paljon tonnikalaa ja makaroonia. Me kyllä syödään emon tekemää ruokaa, se on paljon parempaa.

Eipä minulla tässä muuta. Menen opiskelemaan nyt Ensyklopediasta kirjaa numero 3 siinä on kaikkea mikä alkaa kirjaimilla G-J.

terveisin Anselmi ja pojat.

Me ollaan ajanhallintakurssilla, tänään opimme hallitsemaan seinäkelloja ja rannekelloja. Huomenna on vuorossa juna-aikataulujen ja bussiaikataulujen hallinta. Aikamuotoja opiskeltiin eilen. Tästä saa sitten aikanaan diplomin. Ihan kehystettynä

perjantai 21. helmikuuta 2014

Olympiaurheilua


Sitä on katsottu hiihtoa. Se on mukava laji. Lujaa ne laskee mäkeä.  Harmi ettei ole apinoille kehitelty omia suksia. Mutta ei se mitään. Me ollaan hypitty pihlajan oksilta lumihankeen. Arhippa on siinä hirmuisen hyvä. 
Osmo puolestaan on paras tekemään lumienkeleitä. Harmi ettei se ole olympialaji.
Minä puolestaan olen valmentaja. Juoksentelen ympäri pihaa ja huudan että jaksaa jaksaa. Se on valmentajien tehtävä. Pitää vielä ostaa vihko ja kynä että voi tehdä merkintöjä.

Nyt me napataan kuumat kaakaot ja pullaa. Se on urheilussa parasta. Emo kertoi että koulussa se oli aina hiihtokisojen viimeinen, mutta ei se sitä haitannut. Se oli muuten ihan hyvä oppilas. Ei se elämä ole hiihtämisestä kiinni. Ellei sitten ole keskellä lumiaavikkoa ja ei ole lumikenkiä.

Taatto puolestaan on mainio naamioituja, kun sillä on parta ja siihen tulee kuuraa. Ja se näyttää meistä  ihan jäätyneelle naavalle. Eri hyvä juttu, jos vaikka leijona jahtaa metsässä, niin voi naamoitua jäätyneeksi naavaksi.

Heippa ja palataan juttuihin taas kun on asiaa.
Terveisin Anselmi ja serkkupojat.



En kyllä ymmärrä miksi ihmiset katsoo lätkää. Aika tylsää puuhaa....